Gorillan kasvot

Gorillan kansi puoli vuotta ennen painatusta.

Tämä Juhani Karilan Gorilla-teoksen markkinointikuva ei ole lopullinen kansi. Kustannusalalla tällaiset kansikuvat valmistuvat usein jo puoli vuotta ennen käsikirjoitusta, eli varsinaista sisältöä. Kuvalla myydään ja markkinoidaan – saadaan kirjakaupat vakuuttuneiksi uutuuksien vetävyydestä, luodaan pöhinää. Perimmäisenä ajatuksena on kai, että kansi on vain pintaa.

Minulle asia on toisin. Kansi ja samalla koko kirja on esine, kolmiulotteinen kokonaisuus, jonka muotoilussa mittasuhteilla, materiaalivalinnoilla ja tuntoaistilla on sijansa. Tämä tekemäni markkinointikuva on valehtelua, sillä eihän tuo ole Gorillan oikea kansi. Kuva oli paremminkin vain luonnos tulevasta. Useimmissa nettikirjakaupoissa tätä kuvaa silti näytetään kirjan kantena. Tämän kuvanhan he aluksi saivat kustantajalta.

Kirjan aineellista olemusta ei voi ruudun kautta kunnolla välittää. Kiinnostaako aihe edes muita kuin suunnittelijoita? Onko sinulle käynyt koskaan niin, että olet nähnyt kirjan kannen ruudulla, mutta vasta kirjakaupassa tykästyt siihen? Vasta, kun pääset pitämään esinettä käsissäsi ja nuuhkimaan paperia. Minulle on. Usein.

Valumat ovat koholla, mikä on mahdollista UV-lakan luonteen vuoksi. Kun lakka on vedetty pintaan seulan läpi, koko kansi kuljetetaan UV-valon alta ja lakka kovettuu hetkessä.

Kannen lakkaus tehtiin Merkopaino Oy:ssä, jonka henkilökunta kesti kärsivällisesti vaatimukseni noin tusinasta värivedoksesta. Märkää värjättyä UV-lakkaa katsomalla kun ei voi päätellä lopputulosta ja tässä tapauksessa oikealla värisävyllä on iso merkitys. Värien kokeilu oli tasapainoilua beigen paperin, syvän sinisen ja lakan läpinäkyvyyden kanssa. Anteeksi, jos pilaan kannen jollekulle lukijalle, mutta nuo valumathan esittävät kuninkaallista verta. Poimin idean eräästä kohtauksesta, jossa taiteilija maalaa ja merkillisiä asioita tapahtuu. Karila kirjoittaa elokuvallisesti, joten koko kirja on täynnä ajatuksella leikattua visuaalisuutta. Tästä kohtauksesta ja sen synnyttämästä ideasta satuin innostumaan.

Kansien suunnittelussa sattuma ja intuitio korostuvat. Erään hauskan sattuman – tai maailmankaikkeuden hymyn – koin matkallani Merkopainoon. Kadulla tuli vastaan mies, jolla oli täsmälleen kannen beigen värinen talvitakki ja käsissään toivomani sinisen väriset rukkaset – värit olivat toisiinsa määrällisesti samassa suhteessa kuin Gorillassa.

Kupissa on Pantone-väriä ja kiiltävää UV-lakkaa.

Seula

UV-valo viimeistelee.

Yksi vedoksista. Väärä värisävy ja liian läpinäkyvä.

Lopputulos